Historiaa

Yllä: Lithovin piirtämä kartta Tampereesta 1758 (täysikokoisena täällä)

   Tampereen seudun puutarhaviljelyksen varhaisin kehitys liittyy vanhimpien ja suurimpien aatelistilojen ja herraskartanoitten viljelysharrastukseen.

 

    Ne kulkivat täällä niinkuin muuallakin maassa kehityksen etunenässä ja niiden esimerkki tarttui vähitellen ympäristöön, joka saattoi käyttää hyväkseen kartanoitten viljelystuloksia niin hyvin myönteiseltä kuin kielteiseltäkin kannalta.

 

    Milloin Tampereen seudun kartanoitten puutarhoihin istutettiin ensimmäiset hedelmäpuut, ei varmasti tiedetä, mutta todennäköisesti ensimmäinen varsinainen joskin vielä alkeellinen viljelystoiminta alkoi 1740-luvulla. Niiltä ajoilta on säilynyt ensimmäisiä mainintoja istutuksista ja siihen aikaan tiedetään kartanoissa - kuten Hatanpään, Liuksialan, Vääksyn, Laukon, Nokian, Teiskolan, Kauniaisten ja Kuljun - perustetun puutarhoja, joita silloisten mittasuhteiden mukaan arvostellen voidaan pitää suurina.

 

    Tammerkosken kartanolla, jonka maalle Tampereen kaupunki v. 1779 perustettiin ja jonka rakennukset .sijaitsivat nykyisen Vanhan kirkon paikalla, tiedetään olleen V. 1735 ryyti- ja kaalimaita, humalatarhoja ja istutettuja koristepensaita, todennäköisesti siis ensimmäiset puutarhaistutukset Tampereen alkuperäisellä kaupunkialueella.

 

    Tampereen perustamisen jälkeen oli todennäköisesti ensimmäinen kaupunkiin syntynyt puutarha apteekkari J. H. Långhjelmin perustama. Hän sai v. 1802 oikeuden perustaa Tampereelle apteekin ja lääkekasvien viljelemistä varten hän tarvitsi puutarhan. Tämä apteekinpuutarha sijaitsi nyk. Vanhan kirkon pohjoispuolella olevan leikkikentän paikalla ja siitä arvellaan Puutarhakadunkin saaneen nimensä.

 

    1800-luvun alkuvuosilta on myöskin tietoja kaupunkilaisten pihamailleen perustamista puutarhoista. Ensimmäisiä niistä oli välskäri Pihlmanin puutarha, jota kerrottiin ”kaikkien kaupunkilaisten käyneen ihailemassa”.

 

    Vuodelta 1811 esiintyy ensi kerran maininta kaupungissa kasvavista omenapuista, .joita oli - ainakin värjäri Spiringin puutarhassa kosken rannassa nyk. Takon alueella.

 

    Hatanpään kartanossa osoittaa vuoden 1758 kartta myös olleen puistoistutuksia mm. nykyisen kauniin puukujanteen paikalla. Mahtavan Hannu Boijen omistaessa kartanoa 1760-70-luvuilla yritettiin siellä, vaikka huonoin tuloksin, silkkiäis- eli pulperipuun viljelyäkin.

 

    Siltä ajalta, jolloin kuningas Kustaa III v. 1775 Suomen-matkallaan vieraili Hatanpään kartanossa, näytetään siellä muistona ”Kuninkaan käytävä” nimistä puistokujannetta. Samalta ajalta on Hatanpään puistossa kaksi erikoisen muotoista kuusta, joita 1700-luvun loppupuoliskon valtiollisten ilmiöiden mukaan nimitetään ”Hatuksi” ja ”Myssyksi”.

 

    Hatanpään kartanossa suoritettiin vuosisadan lopul1a K. J. Gauffinin johdolla 4 vuotta kestänyt suurisuuntainen puiston uudistustyö, joka valmistui v. 1900.

 

    Vanha ja rappeutunut puisto hävitettiin lukuunottamatta muutamia arvokkaimpia muistopuita, puisto järjestettiin uudelleen, uusia käytäviä ja ruohokenttiä tehtiin ja puiston ympärille rakennettiin kivilaituri. Myös perustettiin uusi hedelmätarha, josta tuli maan suurimpia, siihen kun istutettiin 900 hedelmäpuuta ja 1500 marjapensasta. Kasvihuoneita oli Hatanpään puutarhassa neljä, ja niistä yhdessä kasvatettiin viinirypäleitä. Hatanpään puutarhurina oli vuosisadan vaihteessa Willehad Lindegren ja hänen jälkeensä Alex Forsell.

 

    Näitä harrasteluviljelyksen pohjalle syntyneitä puutarhoja seurasivat sitten varsinaiset kauppapuutarhat, joita ammattipuutarhurit perustivat liiketarkoituksessa. Näistä yrittäjistä ensimmäinen oli K. J. Gauffin, joka valittiin
v. 1874 Tampereen kaupunginpuutarhuriksi. Virkatoimensa ohella hän hoiti yksityistä puutarhaliikettä, jonka hän perusti Viinikanojan pohjoisrannalle.

 

    G. viljeli vihanneksia, kukkia ja taimistotuotteita. Gauffinin kuoltua v. 1906 jatkoi hänen puolisonsa liikettä kymmenisen vuotta.

Reklaamit vuoden 1906 Puutarha -lehdestä.