40-vuotta siirtolapuutarhatoimintaa Tampereella

 

 

 

 

Siirtolapuutarhatoiminnan merkitys

Siirtola puutarhalla tarkoitetaan puutarhayhdyskuntaa, joka on muodostettu pienistä viljelyspalstoista, siirtolapuutarhapalstolsta. Asemakaavan mukaiset tiet jakavat alueen kymmeniin, jopa satoihin tavallisesti n. 300-400 m2:n suuruisiin palstoihin, joille saa rakentaa pienen puutarhamajan.

Veden saantia varten alueelle on rakennettu vesijohtoverkosto mahdollisimman monine vedenottopalkkolneen. Alueella toimiva yhdistys on laatinut yhdyskuntaa varten omat "lait", joita viljelijäin on ehdottomasti noudatettava niin oman palstan hoidon kuin yhdyskunnan yhteisten asiainkin suhteen.

 

Siirtolapuutarhatolminnan avulla pyritään kaupunkien ja kauppalain vähäväkiset saamaan osallisiksi monenmoisista henkisistä ja aineellisista arvoista, joita pienen siirtolapuutarhapalstan hoito viljelijälleen tarjoaa.

 

Siirtolapuutarhatoiminnan merkitystä arvioitaessa tulee ensimmäisenä mieleen taloudellinen hyöty. Palstaltahan saa sopivaa viljelystä harrastaen talvella tarvittavat juurikasvit, vihannekset, marjat jne. Tämä on varsin ensiarvoista vähävaraisille, jotka omalla työllään saavat maasta irti hyödykkeitä taloudellisen asemansa tueksi.

 

Vaikka siirtolapuutarhatoimlnnan taloudellinen hyöty on hyvin tuntuva, siinä ei ole kuitenkaan tämän toiminnan suurin merkitys. Viljelijä saa siirtolapuutarhaliikkeestä ja oman palstansa hoidosta monenmoista muutakin hyötyä, jota ei mitata markoissa eikä kiloissa vaan aivan toisenlaisin mitoin. Tällöin ajattelemme siirtolapuutarhatoiminnan terveydellistä hyötyä. Toiminta tuo sitäpaitsi vaihtelua nykypäivien yksitoikkoiseen ammattityöhön.

 

Viljelijäperheiden äideille ja lapsille sllrtolapuutarhatyö on erittäin suositeltavaa. Työskentely puutarhapalstalla on varsin suuriarvoista viljelijäperheen eheydenkin kannalta. Siirtolapuutarhatoimintaan kätkeytyy runsaasti monia kasvatuksellisia tekijöitä. Ennenkaikkea sen yhteiskunnallisesti kasvattava merkitys on huomattava.

 

Aate saapuu Suomeen

Sllrtolapuutarhatoiminta nykyisessä järjestetyssä muodossaan lienee saanut alkunsa Tanskassa 1800-luvun loppupuolella. Palstaviljelytoimintaa on harrastettu jo paljon aikaisemmin sillä kaupunkien perustamiskirjoissakin jo määrättiin luovutettavaksi viljelyspalstoja köyhille. Varsinkin pula- ja sota-aikoina palstaviljelystoiminta on ollut runsasta. Tanskasta siirtolapuutarhatoiminta on levinnyt moniin Euroopan maihin ja Amerikkaankin.

Suomessa siirtolapuutarhatoiminnasta keskusteltiin ensimmäisen kerran vakavammin v . 1915, jolloin toimintaa selostettiin useissa maamme kaupungeissa. Tampereella selostajat löysivät otollisimman maaperän. Työväentalon juhlasalissa syyskuun 19. päivänä 1915 pidetyssä selostustilaisuudessa, jossa kouluhallituksen puutarhahoidonneuvoja Kalle Kalervo selosti siirtolapuutarhaliikkeen syntyä ja kehitystä eritoten Tanskassa ja Ruotsissa, oli runsaasti kuulijakuntaa. Esitelmän päätyttyä asiasta käytettiin joitakin puheenvuoroja ja valittiin toimikunta valmistelemaan ja toteuttamaan siirtolapuutarha-aslaa. Toimikuntaan valittiin Isännöitsijä K. J. Jokisalo, opettajat H . Luukko ja Toivo Merikoski, valaja A. Penttinen, opettaja Hanna Pihlström, sähköteknikko J. Puro, lehtori E. J. Relnllä, neuvoja Edla Tamminen, rakennusmestari Heikki Tiitola ja työmies Aali Äyräs.

 

Toimikunta kävi asiaan nopeasti käsiksi. Asiasta oltiin ylksimielisiä. Vaikeutta tuotti vain toimintamuodon lopulllnen päättäminen. Ryhdytäänköajatusta toteuttamaan yhdistyksen, osakeyhtiön vai osuuskunnan muodossa vai annetaanko asia kokonaan kaupungin huostaan? Asiaa edelleen kypsyttelemään asetettiin 3-henkinen jaosto, johon valittiin Merikoski, Reinilä ja Tamminen. Saman vuoden marraskuun 4. päivänä jaosto esitti toimikunnalle laajan mietintönsä, jossa selostettiin siirtolapuutarhaasiaa kaikilta näkökannoilta, siirtolapuutarhain tarkoitusta ja luonnetta, niiden taloudellista, terveydellistä ja kasvatuksellista hyödyllisyyttä, toimintamuotoa, suunnitellun siirtolapuutarhan paikkaa ja muita sen perustamisessa huomioon otettavia yksityiskohtia.

Toimintamuotoa koskevassa kohdassa jaoston jäsenet mainitsivat yhä enemmän vakiintuneensa "siinä ajatuksessa, että siirtolapuutarhan vuokraajien kesken perustettu yhdistys hallintoineen ja erikoistoimikuntineen olisi kieltämättä sopivin järjestysmuoto. Puhumattakaan siitä että tällainen asiain järjestely - mainittiin mietinnössä - tulisi vuokraajalle halvemmaksikin, olisi siitä edelleen se arvaamaton etu, että vuokraajissa - mahdollisimman laajan hallinto- ja asiainjärjestelyvapauden ollessa heidän käsissään - pysyisi vireillä vilkkaus, harrastus yhteiseen asiaan ja yhteisten pyrkimysten vastuunalaisuuden tunne. Samalla myöskin koko siirtolapuutarhahanke saisi puhtaasti käytännöllisten tarkoitusperiensä ohella aatteellistakin leimaa, mikä sille ei suinkaan olisi haitaksi".

 

Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha

Toimikunta hyväksyi Tampereen valtuustolle osoitetun mietinnön marraskuun 26. päivänä 1915. Anomus joutui maaliskuun 21. päivänä 1916 valtuuston käsiteltäväksi ja se hyväksyi yhden ainoan puheenvuoron jälkeen rahatoimikamarin esityksen siirtolapuutarhan perustamisesta. Yhdistykselleluovutettavan alueen suuruus oli valtuuston päätöksen mukaan 6,18 ha ja se vuokrattaisiin 25 vuodeksi, vuokran ollessa 300 markkaa ha :lta.

 

Samalla kerralla myönnettiin yhdistykselle 1000 markkaa kolmena vuotena puutarhaneuvojan palkkaamiseen ja rahatoimikamarin käytettäväksi harkintansa mukaan 16 065 markkaa puutarhamaan kuntoonpanemista ja rakennuksia varten. Silrtolapuutarhahanke oli siten saanut virallisen ratkaisunsa, ja maamme ensimmäinen siirtolapuutarhayhdistys oli saatava nopeasti perustetuksi, jotta sille luovutettava alue Hatanpään niemestä voitaisiin kunnostaa siirtolapuutarhaksi.

Rahatoimikamari hyväksyi jaoston laatiman sääntöehdotuksen huhtikuun 13. pnä ja muutamaa päivää myöhemmin Hämeen läänin kuvernööri vahvisti säännöt. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin huhtikuun 30. päivänä 1916, ja niin oli maamme ensimmäinen siirtolapuutarhayhdistys, Tampereen Siirtolapuutarhayhdistys aloittanut toimintansa.

Myöhemmin Tampereelle on perustettu muitakin siirtolapuutarhoja, minkä  vuoksi edellä mainitun yhdistyksen nimi muutettiin v. 1935 Hatanpään Siirtolapuutarhayhdistykseksi.

 

 Tuloksellista  toimintaa yhteisvoimin

Yhdistyksen hoitokunta ryhtyi nopeasti toimimaan: Peltosarat jaettiin aarin kokoisiin alueihin, joita toiset ottivat kaksi, jopa kolmekin. Toimintaa ohjaamaan palkattiin neuvoja, joka jo parin viikon päästä yhdistyksen perustamisesta jalkoi siemeniä viljelijöille. Viljelytoimintakin oli päässyt nopeasti alkamaan.

 

Alueen järjestämiseksi julistettiin kilpailu. Suunnitelmakilpailun voittaneessa ehdotuksessa havaittiin myöhemmin epäkäytännöllisyyksiä, minkä vuoksi alueen suunnittelu annettiin puutarhuri J . Kornmanin tehtäväksi. Hänen suunnitelmansa vahvistettiin syksyllä 1917 ja sen pohjalla ryhdyttiin seuraavana kesänä asemakaavaa toteuttamaan.

 

Paitsi taloudellisia vaikeuksia hoitokunnalla oli jo alustapitäen muitakin vastoinkäymisiä. Alueen itäiseltä reunalta erotettiin heti ensimmäisenä vuonna noin 1 ha alue tehdastontteja varten. Tällöin ei ollut vielä vuokrasopimusta allekirjoitettu. Seuraavan kerran, kun kaupunki jälleen halusi lohkaista alueesta noin 1 ha:n alueen, oli vuokrasopimus jo tehty ja asia meni sovinto-oikeuteen. Alue oli luovutettava, mutta sovinto-oikeus määräsi kaupungin maksamaan yhdistykselle korvausta 23 349 markkaa.

Vastoinkäymisistä huolimatta viljelytoiminta jatkui hoitokunnan tarmokkaalla johdolla. Toiminta oli alkuvuosina hankalaa, .kun yhdistyksellä ei ollut omaa toimitaloa, vaan oltiin vuokralaisena alueen itärajalla vieläkin sijaitsevassa ladossa. Vuonna 1920 rakennettiin yhteinen toimitalo isännöitsijän ja emännöitsijän toimistoineen, varasto- ja kokoushuoneineen, työkalujen säilytyspaikkoineen ym. tiloineen.

Samana vuonna ostettiin yhdistykselle myös hevonen, sillä katsottiin, että viljelyspalstojen syys - ja kevätkynnöt samoin kuin kaikenlaiset muut ajotyöt, kuten rudan, lannan ja soran ajo tuli siten kunnollisesti ja muuten edullisemmin suoritettua kuin tilapäisellä hevostyövoimalla toimien. Hevosta pidettiin aina vuoteen 1932 saakka. Tänä aikana oli alueelle istutettu jo niin paljon marjapensaita ja omenapuita sekä rakennettu majoja, että hevosenpito ei enää ollut välttämätöntä, varsinkin kun viljelysmaakin oli jo saatu muuttumaan jonkin verran möyheämmäksi kuin alkuvuosien kova savipelto oli.

 

Viitenä ensimmäisenä vuonna viljelijöitä neuvoi yhdistyksen palkkaama neuvoja. Sen jälkeen viljelijöitä ohjattiin ja opastettiin erilaisissa neuvonta- ja luentotilaisuuksissa. Monella muullakin tavalla pyrittiin kohottamaan viljelystasoa. Niinpä järjestettiin viljelyskilpailuja, puutarhanäyttelyjä ja tehtiin retkiä tätä tarkoittaviin kohteisiin, kuten Lepaan puutarhaopistolle. Retkeilytoiminta on jatkunut säännöllisesti vuosittain, viime vuosina siirtolapuutarhaliiton järjestämien retkeilypäivien merkeissä.

 

Yhteistoiminta ja hyvä yhteishenki on ollut suurena apuna siirtolapuutarha- aluetta rakennettaessa ja kehitettäessä. Talkoovoimin on saatu uskomattoman paljon aikaan. Yhteishengen ylläpitäjinä ovat lisäksi olleet erilaiset muut toiminnat, kuten kerhotoiminta, urheilu- ja viihdytystoiminta, nuorisotoiminta jne. Yhteistoiminta on muodostunut entistä tiiviimmäksi sen jälkeen, kun alueelle rupesi ilmestymään majoja ja niitä ruvettiin käyttämään kesäasuntoina. Ensimmäinen maja valmistui v. 1919 ja sen jälkeen niitä kohosi hiljalleen. Nykyisin on alueen 124 palstasta ainoastaan kaksi rakentamatta.

 

Kun alue muodostui kesäasuntoalueeksi, jossa viljelijät viihtyivät enemmän kuin tavallisen viikonlopun, hankittiin alueelle myös jakelukauppa hoitamaan kesäasukkaiden ruokatarvikehankinnoita. Talkoovoimin rakennettiin myös sauna viljelijäin yhteiseen käyttöön, samoin pyykinpesupaikka ja mankeli.

 

Niinikään rakennettiin kellari jakelukaupan ja viljelijäin käyttöön. Aikanaan jo alkuvuosina alueelle rakennettiin oma vesijohtoverkosto useine vedenottopaikkoineen. Alueesta on siten muodostunut erittäin viihtyisä kesänviettopaikka.

 

Neljä siirtolapuutarhaa, 750 palstaa

Tampereella alkaneesta siirtolapuutarhatoiminnan siemenestä on vuosikymmenien aikana kasvanut eri puolille maatamme useita kymmeniä siirtolapuutarha-alueita. Tampereelle on näiden vuosikymmenien aikana noussut myös kolme muuta, nimittäin Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat, ikäjärjestyksessä mainittuna. Näistä on Nekalan siirtolapuutarha maamme suurin. Siellä on neljättäsataa palstaa.

 

Tampereen siirtolapuutarhoissa on yht. noin 750 puutarhapalstaa. Nuorin on Raholan siirtolapuutarha, joka perustettiin vasta viime sodan jälkeen. Tämän alueen kaupunki kunnosti täydellisesti ennenkuin palstat vuokrattiin viljelijöille. Raholan samoin kuin Litukankin palstat vuokraa viljelijöille kaupungin kiinteistöosasto. Hatanpäällä ja Nekala ssa on edelleen voimassa vanha järjestelmä, jonka mukaan yhdistys on vuokrannut alueen kaupungilta ja vuokraa edelleen palstat viljelijöille. Litukan ja Raholan alueilla toimii silti myös yhdistys, johon palstojen vuokraajien on kuuluttava.

 

Suomen Siirtolapuutarhaliitto syntyy

Toiminta siirtolapuutarha-aatteen hyväksi on vaatinut varsinkin alkuaikoina uupumatonta työtä. Suurena onnena siirtolapuutarhatoiminnalle on ollut, että heti alusta pitäen sitä johtamaan saatiin mies, joka on ollut mukana valmistelevasta asteesta lähtien. Tarkoitamme lehtori E. J . Reinilää, jonka panos jo valmisteluvaiheessa oli sangen merkittävä. Lehtori Reinilä joutui perustetun yhdistyksen puheenjohtajaksi ja siinä ominaisuudessa kehittämään ja johtamaan siirtolapuutarhatoimintaa. Toimintatarmoisena ja asiaan innostuneena hän kirjoituksillaan ja esitelmillään selvitteli siirtolapuutarha-aatetta.

 

Reinilän johtaman yhdistyksen ehdotuksesta perustettiin v. 1930 Suomen Siirtolapuutarhaliitto yhdistysten yhteiseksi elimeksi. Hänestä tuli myös liiton Puheenjohtaja, jota tehtävää hän hoiteli vuoteen 1939, jolloin hänet ansioidensa vuoksi kutsuttin kunniapuheenjohtajaksi. Liiton äänenkannattajaksi perustettiin hänen aloitteestaan julkaisu "Siirtolapuutarha", joka ilmestyy nykyisin entistä monipuolisempana. Hän loi myös hyvät siirtolapuutarhasuhteet muihin pohj0ismaihin.

 

Lehtori Reinilällä oli myös monia muita yhteiskunnallisia harrastuksia. Hän toimi Hatanpään Siirtolapuutarhayhdistyksen johtokunnassa tasan 30 vuotta, josta ajasta 28 vuotta puheenjohtajana. Häntä voidaan hyvällä syyllä sanoa maamme siirtolapuutarhatoiminnan isäksi.

 

Tampereella toimii myöskin paikallisten järjestöjen yhteiselin, jonka tehtävänä on toimia siirtolapuutarhoja koskevien yhteisten asi0iden hyväksi. Retkeilypäivien ym. järjestäminen kuuluu tämän paikallisen keskusjärjestön ohjelmaan, samoinkuin siirtolapuutarhayhdistysten välisten urheilukilpailujen järjestäminen.

Monien muiden hyvien aatteiden lisäksi Tampereelta on siten lähtöisin myös siirtolapuutarha-aate. Tämän toiminnan alkamisesta on nyt kulunut 40 vuotta. Merkkivuottaan Hatanpään Siirtolapuutarhayhdistys juhlii elokuun 5 . päivänä. Samanaikaisesti järjestetään Tampereella siirtolapuutarhaväen retkeilypäivät, joiden yhteydessä tutustutaan paitsi Tampereen nähtävyyksiin ja siirtolapuutarhoihin, myös Nokian kauppalassa sijaitsevaan Kehon siirtolapuutarhaan.