Lasten kasvitarhamaat

Tampereella laajassa mitassa harjoitettu lasten kasvitarhatyö on saanut alkunsa Tampereen Puutarhaseuran toimesta.

   Seuran ensimmäisenä yrityksenä tällä alalla oli vuonna 1900

koululaisten kesken toimeenpantu kukkainkasvatuskilpailu.

 

   Keväällä jaettiin juurtuneita kukkaintaimia tai pistokkaita yli 500:lle 11-14 vuoden ikäiselle koululaiselle, joista yli 400 oli kansakoulun ja 85 suomalaisen tyttökoulun oppilaita. Kukkia piti jokaisen kasvattaa ruukussa kesän ajan.

 

   Syyskuun 9. päivänä pidettiin siten ruukkukukkien näyttely, johon 385 lasta toi kukkasensa. Erinomaisen hyviä tuloksia antoikin tämä 3 kuukauden kasvatuskoe.

 

   Kauniissa nayttelyssä kävi koulunuorisoa sankoin joukoin ja niin se oli ensimmäisenä herätteen antajana Tampereen lapsille kasvien viljelyyn.

 

 

Joutilaisuudessa aikaansa kuluttaville pojille olisi saatava terveellistä ja kasvattavaa askartelua

 

 

   Keväällä 1909 kääntyi Tampereen Kaupunkilähetyksen johtokunta Puutarhaseuran puoleen esittäen, että seura ryhtyisi perustamaan puutarhoja kaupungin joutilaita poikia varten.

 

   Kaupunkilähetyksen ajatuksena oli, että joutilaisuudessa aikaansa kuluttaville pojille olisi saatava terveellistä ja kasvattavaa askartelua.

 

   Seura otti asian innokkaasti ajaakseen ja pyysi kaupunginvaltuustolta 1200 mk:n suuruista avustusta tähän kasvatustyöhön, koska seuralla ei itsellään ollut tarkoitukseen varoja uhrata.

 

   Valtuusto kuitenkin epäsi avustuksen ja aloite oli saada nopean lopun. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä avuksi tuli muuan tuntemattomana esiintyvä Iämminsydäminen henkilo, joka lahjoitti Puutarhaseuralle tätä tarkoitusta varten 2000 mk.

 

   Myöhemmin on käynyt selville, että lahjoittaja oli kauppias Rudolf Winter.

   Seura saattoi nyt vuokrata kaksi palstaa, toisen Pyynikin rinteeltä, toisen Tammelan Moisiosta. Siemeniä ostettiin, taimia, lantaa ja työkaluja hankittiin ja muokkaustyöt pantiin käyntiin sillä tuloksella, että vielä samana kesänä 95 poikaa sai kukin 2 neliömetrin suuruisen maakappaleen viljeltäväkseen.

 

   Vastukset eivät tosin vielä olleet loppuneet, sillä syksyllä, kun viljelykset olivat kukoistavassa kunnossa, joutuivat ne Pyynikin rinteellä surkean hävityksen alaisiksi. Ymmärtämättömät, halpamaiset ihmiset tuhosivat miltei koko viljelysmaan, repivät kukkaset ja riistivät melkeinpä kaiken, mikä syötäväksi kelpasi. Tammelan palsta säilyi paremmin, vaikka ei sekään saanut olla kokonaan rauhassa.

 

   Seura ei kuitenkaan masentunut, vaan viljelystoimintaa päätettiin jatkaa keskittämällä se kokonaan Tammelaan seuraavana vuonna. Samalla sitä laajennettiin, niin että viljelijöitä oli vuonna 1910 193. Pyrkijöitä oli kuitenkin enemmän: 250.

 

   1911 viljelykset siirtyivät vasta perustetun kaupungin kasvatuslautakunnan huostaan.

 

 

 

Teksti:

Uuno Sinisalo

Tampereen puutarhaseura

1896-1946

 

yläkuvat: Tampereen museot / VK-A

alhaalla: lastenmaatalouskerho Nokian Harjun kupeessa 1930-luvulla. / Saimi Lehtioksa NOTA