Vainajan silmä oli myös avonainen näkemään elämää kauas oman puutarhan aidan ylitse. Puutarhaviljelyn taloudellinen merkitys maallemme oli hänelle selvä ja siihen hän vakaasti uskoi. Siinä hän näki tärkeän sivuelinkeinon, siksi pitäisi tätä elinkeinoa kehittää, opettaa ja levittää kansan laajoihin riveihin, se helpottaisi niiden toimeentuloa, kun viljelisivät ja ahkeraan käyttäisivät ravinnokseen puutarhan tuotteita. Muun yksitoikkoisen ruoan ohessa olisivat puutarhantuotteet vielä erittäin terveellinen ravinnon vaihtelu ja lisä. Nämä olivat vainajan vakaumuksia, niitä hän suupuheessa mielellään esitti yleiselle kansalle ja muille, jotka vaan näistä asioista halusivat jutella. Siksipä hän innolla kannattikin sitä ehdotusta, että perustettaisiin aikakauslehti, joka näistä asioista puhuisi laajemmallekin piirille ja rupesi Puutarhan ensimmäiseksi vastaavaksi. Mikäli käytännöllisiltä töiltään kerkisi ja kivulloisuudeltaan jaksoi — vainajaa rasitti jo kauan aikaa kova reumatismi — kirjoitteli hän lehteensä sekä puutarhan viljelyskasveista että niiden käyttämisestä ja muusta tähän viljelyyn kuuluvasta, ja seurasi puutarhaviljelyn kehittymistä ulkomailla, semmoisena kun se kuvataan ulkomaan ammattikirjallisuudessa. Vainajan harrastusta riitti kaikkianne.

   Nuorisoon nousevaankin tahtoi vainaja lietsoa rakkautta luontoon ja kasvien viljelyyn. Hänen alotteestaan ja toimestaan pantiin noin kuusi vuotta sitten toimeen Tampereen koulunuorison kesken kilpailu ruukkukasvien viljelyssä. Taimet jaettiin keväällä jo ruukkuihin juurrutettuina ja syksyllä pidettiin kilpakasvien näyttely. Yritys sai nuorison puolelta innokasta kannatusta ja moni vanhempikin hämmästyi näyttelyn tuloksia. Tällöin vainaja palkintojen jakajana piti ylevämielisen puheen nuorisolle suunnaten sen mieltä ja huomiota korkealle Luojan ihmeitä luonnossa tajuamaan. Henkilönä oli K. J. Gauffin herttainen. Vaikka tuska oli raskas, säilytti hän virkeän mielensä, varsinkin kun pääsi näyttelemään kasvimaitaan tahi jutteli niistä. Vaivat näkyivät tällöin vaimentuvan. Avulias hän oli apua ja neuvoja tarvitsevalle, ja hänen kätensä oli avoin puutteenalaisille. Varsinkin paikkakuntansa nuorempaa ammattimiespolvea hän auttoi sanalla ja teolla. Aatteen ajaminen teoilla ja toimilla oli hänelle siihen määrin pääasia, että jätti saamisiaan töistään perimättä suuret summat, tietäen, että ihmiset kyllä suorittavat sitoumuksensa, kun vaan kerran tulee niitä kysyneeksi. Ystävällinen, hauska ja tietorikas seuramies ollen oli hän puutarhaviljelijäin Tampereen haaraosaston kokouksissa innokkaimpia sanan käyttäjiä, tähdäten kauas ehdotuksillaan ja suunnitellen uusia. Vainajan alotteesta olikin perustettu täkäläinen puutarha-ammattimiesten ja ystäväin seura kymmenen vuotta sitte ja toimi hän monta vuotta seuran puheenjohtajana pitäen etupäässä omalla vireydellään seuran koossa ja toiminnassa. Häneltä ei koskaan puuttunut esitelmän ja keskustelujen aiheita, aina hän ymmärsi keksiä ja kehittää uusia kysymyksiä ja valaisi niitä sillä runsaalla kokemuksellaan, minkä pitkän elämänsä aikana puutarhamiehenä oli koonnut ja jota muillekin mielellään jakeli. Puhui rohkeasti, ajatteli suuresti ja tähtäsi kauas, toivoi tulevaisuudelta.

Kauppatarhuri K. J. Gauffinin muisto elää kauan hänen kotiseutulaistensa keskuudessa, semminkin niiden, jotka hänen johdollaan ja seurassa ovat ajatelleet ia toimineet Suomen puutarhaviljelyn kohottamiseksi.

K. L.